Vettä elefanteille on loistava kirja, yksi huikeimmista lukukokemuksistani ehkä ikinä!
Tämä kirja tempaisi minut heti mukaansa ja piti tiukasti otteessaan aina viimeiseen riviin asti. Pidin kaikesta, mutta etenkin kielestä ja monella tasolla hyvin kulkevasta tarinasta. Elämä pulavuosien kiertävässä sirkuksessa tietenkin on jo aiheena uusi ja jännittävä, mutta ihmettelen, miten kirjailija osasikin eläytyä myös laitoksessa kituvan vanhuksen ajatusmaailmaan - sellaistakaan en muista ennen lukeneeni.
Erityismaininnan mielestäni ansaitsee myös mainio suomennos.
En tiedä, voisiko elävässä elämässä tarina päättyä näin onnelliseen loppuun, mutta jotenkin sekin sopi eikä tuntunut yhtään imelältä.
Tämä kirja pitäisi olla oppimateriaalina kaikilla hoito- ja vanhustyöhön suuntautuville opiskelijoilla! Se antoi paljon ajattelemisen aihetta myös itselleni, jonka omat vanhemmat alkavat lähestyä Jacobin ikää. Ehkä tämä puhutteleekin parhaiten meitä suurten ikäluokkien ihmisiä, jotka aprikoimme omaakin ikääntymistämme. On mielenkiintoista kuulla, miten nuoremmat ovat kirjaan reagoineet.
Auli
Pidin kirjasta. Heti saatuani sen koin vetoa sisältöön, jota jo kansikuva hieman raotti. Sukeltaisin siis sirkuksen kiehtovaan maailmaan. Vaan enpä suoraan. Ensin sain aistia vanhuuden vaivoja. Oli ihastuttavaa tutustua Jacobiin ensin juuri tänään - palvelukodin asukkina.
Nykyhetki ja menneisyys kietoutuivat toisiinsa aidosti tuoden realistisen kuvan ikääntyneen miehen arjesta. Muistot ja nuoruuden tapahtumat virtasivat tajuntaan vahvana elokuvan kaltaisena filminauhana. Lukukokemusta huipensi vanhat valokuvat, joita kirjaan oli siroteltu sinne tänne.
Tarina oli niin tiivis ja paikoin jännittäväkin, että oli aivan pakko ahmia koko paketti yhden viikonlopun aikana. Kirjassa oli kaikki hyvän romaanin ainekset - tragediaa, mielikuvitusta, romantiikka, rakkautta ja tietysti myös jännitystä. (…)
Suosittelen kirjaa kaikille tarinoista ja eläimistä pitäville, sillä osa kirjasta on kuin onkin totta. Oli siis suurenmoista lukea myös kirjan viimeinen kappale, jossa kirjailija valaisi kirjan syntyä. Näin myös muu Sara Gruenin tuotanto alkoi kiinnostaa.
Toivon, että kaikenikäiset lukijat löytäisivät tämän lohdullisen ja sympaattisen kirjan talvi-iltojensa iloksi.
Leena
Luin Sara Gruen Vettä elefanteille kirjan intensiivisesti lähes yhteen putkeen yhtäjaksoisesti vain välillä jotain kevyttä purtavaa haukaten. Moinen tiukka lukuputki on ainakin minulle melko harvinainen. Kirja piti tiiviisti pihdeissään tylsän alun jälkeen kirjan loppupisteeseen asti.
Kirjan alkutarinan koin melko tylsänä ja jopa lievästi outona. Siinä vaiheessa minulla oli suuri houkutus kurkata jonnekin kirjan loppupäähän ja hakea sieltä jokin fiksu selitys tuolle kokemalleni outoudelle. Onneksi en luntannut loppua, sillä olennainen osa tarinan huipentumasta ja kaaresta löytyikin juuri sieltä. Kirja kannatti lukea järjestyksessä, koska lopun huipentuma palkitsi lukijan samalla tavalla kuin dekkareita lukiessa. Hyvä lukukokemus!
Kirjan tarina kuljetti lukijan sisään ja mukaan kiertävän sirkuksen maailmaan USA:n 30-luvun laman eli pula-ajan aikaan. Kirjan parasta antia oli erilaisten melko erikoisten ihmisten ja heidän kohtaloittensa kuin myös ystävyytensä kuvaaminen tuossa kovassa ympäristössä.
Risto
Mikäli kirja olisi ollut jäsenlehdessä - olisin vilkaissut, että kas tällainen kirja, mutta mitä todennäköisimmin en olisi kiinnostunut ollenkaan. Päällepäin, takasivun esittelyineen en vieläkään innostunut kirjasta. (…) Se yllätyksellisyys, että ennakko-odotukset pettivät täysin (ja positiivisesti) on taas osoitus, miksi kirja voi olla elämys.
Kirja oli Tarina, ja niistä minä pidän. Tämä tarina oli hauska ja lämmin, ja kun suljin kirjan, hymyilin, koska se päättyi juuri kuten pitikin. Tästä kirjasta jäi hyvä mieli.
En liioittele, ei tämä mikään maailmankirjallisuuden unohtumaton helmi ole. Mutta paljon lukijalle ja myös vähemmän lukijalle aivan hyvä kokemus. Minusta tässä oli jotain vanhan kunnon ajan tarinankerrontaa, mikä vei itse itseään eteenpäin. Niin elävästi ja sujuvasti kirjoitettu, että päädyin huomaamattani viimeisille sivuille.
Tuija
Kirja oli erittäin hyvä. Juoni pysyi mielenkiintoisena koko ajan. Kirja sopii kaikille, oli kiinnostunut sirkuksesta tai ei. Kirjan tunnelma oli surumielinen, mutta kuitenkin toiveikas. Tulen jatkossakin lukemaan Sara Gruenin kirjoja. Haluan jatkossakin toimia esilukijana.
Teijo
Pidin kirjasta. Teksti oli mielestäni elävää, tarkasti ja asiantuntevasti kirjoitettu, varsinkin eläinkuvaukset. Kirja vei mukanaan, jännittyneen ja hieman epätoivoisenkin tilanteen aisti joka sivulta. Vanhan Jacobin kuvaukset vanhainkodissa antoivat ikään kuin hengähdystauon muuten niin tiivistunnelmaiseen tekstiin.
Kirjailija oli oivallisesti kuvannut myös vanhan miehen fyysistä ja psyykkistä mielenmaisemaa. (--)
Pidin kirjailijan tavasta rakentaa jännitystä alusta asti, paljastaa palasia pikkuhiljaa. Heti alusta heräsi mielenkiinto päähenkilöä kohtaan, kuka hän on, mitä hän on elämässään tehnyt? Tarinaan oli helppo hypätä sisään, se imaisi heti mukaansa.
(--)Kirjassa olevat valokuvat ja kirjailijan jälkisanat tukivat tarinaa hyvin. Oli mielenkiintoista tietää, mitkä kohdat tarinassa perustuivat faktoihin.
Mielestäni kirja on suunnattu naisille. Se on aikuisten satu, jossa on jännitystä, draamaa ja romantiikkaa.
Sari
Tämän kirjan alusta mieleeni tuli Arne Nevanlinnan Marie; molemmissa on käytetty samanlaista kerrontatekniikkaa, jossa iäkkään, vanhainkodissa olevan henkilön nykyisyys ja nuoruudenmuistot vuorottelevat.
Voiko nainen tavoittaa miehen maailmaa ja ajatuksia niin, että se koskettaa suomalaista 60-kymppistä äijää? Kyllä voi!
Amerikan 1930-luvun lama, kieltolaki, leipäjonot ja työttömien vaellukset on tilanne, jota voi verrata oman kokemuksen kautta 1990-luvun lamaan ja nykyiseen taantumaan. Sirkusympäristö tuo oman eksoottisen miljöönsä.
(…) Hyvin mielenkiintoinen on kirjan toinen aikataso, jossa kuvataan amerikkalaista vanhusten palvelutaloa: tilaa ja henkilökuntaa riittää eivätkä hoitajat vaikuta uupuneilta. Monet meille vieraat ilmiöt saavat kirjassa selityksen. Mutta yksi asia jää askarruttamaan: mitä ihmettä on sarsaparillajuoma?
Antero
