Tiedäthän, että sinulla on aivan erityinen paikka suomalaislukijoiden sydämissä?
Tämä on kuudes tai seitsemäs Suomen-vierailuni. Pohjoismaiden maisema, puut ja metsät ja pitkä talvi ovat myös minulle tuttuja. Ehkä siksi viihdyn hyvin myös Suomessa.
Viimeinen yö Twisted Riverillä on kahdestoista romaanisi. Tuleeko kirjoittamisesta kokemuksen myötä helpompaa?
Ei oikeastaan. Olen ehkä oppinut kärsivällisemmäksi tarinan aloittamisen suhteen. Maltan odottaa, että palaset ovat mielessäni paikoillaan ennen kuin aloitan. Nuorempana saatoin kiirehtiä, ja kirjoittaminen ei siksi edennyt yhtä helposti. Mutta en silti sanoisi, että se olisi nyt sen helpompaa tai vaikeampaa kuin aikaisemmin.
Kirjoissasi toistuu eräänlainen viimeisen lauseen taika.
Minulle on ylipäänsä tärkeää tietää, kuinka tarina loppuu ennen kuin alan kertoa sitä. Tiedän viimeisen lauseen ennen kuin kirjoitan ensimmäisen. Vapautan samalla itseni pohtimasta juonen kehittymistä kirjoittaessani, kun tiedän jo valmiiksi mitä tulee tapahtumaan.
Uusi romaanisi kertoo Dannysta, josta tulee kirjailija. Dannyn elämän yksityiskohdat muistuttavat aika lailla omaa elämääsi.
Se on totta, mutta en pidä sitä kauhean merkittävänä asiana. Danny käy samaa koulua kuin minä, mutta niin kävivät myös monet muut. Dannyn opettajana toimii Kurt Vonnegut, mutta hän opetti myös monia muita. Yksittäisissä yhtäläisyyksissä ei siis ole mitään ainutlaatuista.
Se mikä on merkittävää Dannyn tarinassa suhteessa omaan elämääni, on että Danny joutuu kohtaamaan kaikki suurimmat pelkoni. Hän menettää rakkaimpia ihmisiä ympäriltään. Se on mielestäni omaelämäkerrallisesti paljon merkittävämpää. Dannylle todella tapahtuu kaikki ne asiat, joita pelkään kaikkein eniten.
Danny on menettänyt äitinsä, ja yrittää kovasti selvittää mitä tälle on tapahtunut. Kasvoit itsekin tuntematta omaa isääsi. Onko tietynlainen tietämättömyys mielestäsi tärkeää tarinankertomisessa?
Kirjoissani tosiaan on usein kyse jonkin tärkeän ihmisen menetyksestä tai puuttumisesta. Joskus se saattaa olla vanhempi, joskus lapset, kuten romaanissani Leski vuoden verran. Dannyn tapauksessa merkittävää on, että hän ei tiedä mitä hänen äidilleen tapahtui. Tarinankulun kannalta on keskeistä että on jotain, mitä Dannylle ei kerrota. Se käynnistää tarinan ja se vaikuttaa Danny elämän tapahtumiin. Jos hän tietäisi kaiken, tarina ei alkaisi. Hän ei olisi tehnyt ratkaisevaa virhettä, jos hänelle olisi kerrottu kaikki.
Virheet ja onnettomuudet ovat siis tarinoidesi polttoainetta?
Luulen, että onnettomuudet ovat aina olleet tärkeitä tarinan syntymisen kannalta. Ne ovat myös täysin tietoisia ja harkittuja. Sofokleskin tiesi, että jos perheessä lapsi tappaa isänsä ja poika nai äitinsä, lopputulos ei voi olla kovinkaan hyvä. Jonkinlainen onnettomuus tai väärinkäsitys tarvitaan, jotta tarina syntyy. Shakespearen Hamlet syntyy samankaltaisesta tilanteesta. Vaikean tilanteen välttämättömyys oli Shakespearelle päivänselvä asia. Myös minun tarinani tarvitsevat onnettomuuksia ja väärinkäsityksiä.
Viimeinen yö Twisted Roadilla on tosiaan kahdestoista romaanisi. Tiedätkö jo kolmannentoista romaanisi viimeisen lauseen?
Tiedän sen ja itse asiassa jo enemmänkin. Tulevassa kirjassa viimeinen lause on osa dialogia, joka tulee lukijalle tutuksi kirjan edetessä.
Viimeinen lause onkin usein jotain, joka saattaa tuntua irralliselta jos sen lukisi ennen tarinaa, mutta tarinan lukemisen myötä sen merkitys muuttuu. Tällaisia viimeisiä lauseita löytyy kirjoistani monia, kuten esimerkiksi ”He – jos ketkä – olivat Mainen prinssejä, Uuden Englannin kuninkaita.” Sekin lause on kuin kaiku, joka kuuluu läpi koko Oman elämänsä sankari -kirjan.
Ostoskori 0,00 €