Tilaa tuote >>
Kertomus suuresta rakkaudesta. Se saa toivomaan ja uskomaan, että hyvä ihmisessä saattaa sittenkin voittaa.
Tutta
Pidin realismista ja hellyydestä, jolla teksti on tehty. Rakkauden kuvaus ei ole imelää, ja rakkauden monimuotoisuus tulee kuvatuksi väkevästi.
Eeva
Tarina on kaunis, mutta kaunistelematon. Samalla sen on myös vanha, mutta ajaton.
Anniina
Orringer herättää menneen maailman kauneuden, kiihkon ja kauhut eloon taitavasti ja näennäisen vaivattomasti.
Päivi
Kirja on mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja tarinoita pullollaan!
Hennikki
Kun kirja loppui, jäin kaipaamaan sitä - ja sehän on hyvän kirjan merkki.
Hanna
Kirjan paksuus saattaa säikäyttää joitain lukijoita, mutta voin taata, että se, joka kirjaan tarttuu, ei tule pettymään, vaan toivoo kirjan vielä jatkuvan...
Sirpa
Julie Orringerin teos Näkymätön silta on upea, yksi ehkä koskaan eniten minuun vaikuttaneista kirjoista.
Auli
Rohkea valinta kirjakerhoon, kannattaa tarttua ennakkoluulottomasti tähän monitasoiseen järkäleeseen!
Antero
Ja mikäli pidit Anne Frankin päiväkirjasta, tulet varmasti pitämään tästäkin.
Stina
Yksi vuoden parhaimpia kirjoja on Julie Orringerin koskettava teos Näkymätön silta.
Kun sain kirjan, ei alku ollut lukemaan houkutteleva, teos on lähes 800-sivuinen tiiliskivi nimittäin.
Mutta päästyäni tarinan makuun, en kirjaa voinut laskea pois käsistäni.
Kirjassa käydään nuoren miehen tarinaa läpi Andras Lévin näkökulmasta. Kirja seuraa
Andraksen toiveikasta opiskelijaelämää Euroopassa, kunnes syttyy toinen maailmansota.
Siitä miten Andras ja hänen lähimmät selviävät sodan jaloista on syntynyt huikea seikkailukirja.
Välillä hahmot ovat niin todentuntuisia, että luulee lukevansa dokumenttia.
Kirja on erityisen koskettava ja aivan varmasti mieleenpainuva teos. Lukemiseen ja asioiden
käsittelemiseen on varattava aikaa, siispä tämä kirja sopii monelle joululahjaksi.
Tuija
Minulla oli suuret odotukset tähän kirjaan jo ennen kuin avasin kirjan kannet. Olen häiritsevän kiinnostunut juutalaiskohtaloista toisen maailmansodan aikaan joten tartuin kirjaan jännittynein mielin. Miten on kirjailija pystynyt tavoittamaan sen saman tunnelman fiktiivisten hahmojen kautta kuin mitä on tositarinoissa. Siinä oli kysymys jonka esitin ennen lukemista. Vastauksen sain ja se vastaus oli että mahtavasti. Hämmästyin miten tarkkaa taustatyötä kirjailija on tehnyt kaiken osalta. Jopa arkkitehtuurissa. Kaikessa. Uskomaton tarina joka piti otteessaan. Ehkä ensimmäiset 200-250 sivua eivät olleet niin intensiivisiä että olisivat pitäneet otteessaan, mutta alku tuki hienosti keskivälin ja lopun kliimaksia. Mistä pidin myös erityisesti oli se miten päähenkilöitä ei suojeltu surulta ja murheelta eikä kaikki ollut helppoa. Tuntui kovin pahalta välillä ja tunteet on aina hyvästä kirjaa lukiessa.
Pidin siis kovasti kirjasta ja suosittelisin kirjaa kaikille ketkä jaksavat pienistä notkahduksista huolimatta jatkaa loppuun asti sinnikkäästi koska tässä kirjassa se palkitaan. Kaikille ketkä ovat suurten tunteiden, historian ja yksityiskohtien ystäviä. Kaikille kirjojen ystäville. Voisin jatkossakin lukea Julie Orringerin kirjoja, mutta epäilisin varmaan vahvasti pystyykö samalla palolla kirjoittamaan toista yhtä hyvää kirjaa joka ei toistaisi itseään.
Mira
Kirja oli mielenkiintoinen sekoitus historiaa ja siihen liittyviä karmivia kohtaloita, mutta samalla niin lohdullisen romanttinen ja lämpöä huokuva rakkausromaani.
Kirjan luvut oli jaoteltu kuin entisvanhaan lastenkirjojen tarinat. Jokainen luku oli kuin oma tarinansa jotka kuitenkin olivat yhtenevä tarina.
Suosittelisin kirjaa lukijalle joka kaipaa taustalla kulkemaan totuutta ja menneitä aikoja, silloin voi kuvitella henkilön päähenkilöt todelliseksi kun tapahtumillakin on selkeät raamit.
Ensisivuilta mieleeni syöpyi tunnelma haikeasta lähtemisestä, ja tästä tunnelmasta en päässyt eroon missään vaiheessa. Suljettuani kirjan pidin silmiä hetken kiinni ja kuvittelin tarinan uudelleen. Tästä tavasta tunnistan hyvän kirjan.
Saara
Kirja on todella mukaansatempaava, kun kerran aloittaa lukemisen ei pysty lopettamaan ennen kuin lopussa. Aluksi ajattelin, että aihe juutalaisten kohtaloista toisessa maailmansodassa on jo niin kirjoitettu aihe, että miten siitä vielä saisi mielenkiintoisen uuden näkökulman omaavan kirjan, mutta väärässä olin! Kirjassa on hienosti sidottu yhteen keski-Euroopan juutalaisten elämää eri maissa ennen sotaa ja sodan aikana. Paljon on kirjoitettu itse juutalaisvainoista, mutta vähemmän niiden syistä ja siitä miten ne vaivihkaa alkoivat. Tässä kirjassa on hyvin kerrottu juutalaisten opiskelijoiden elämästä Pariisissa ja siitä miten vainot alkoivat pienillä kiusaamisilla yliopistolla ja miten heidän elämää pikkuhiljaa rajoitettiin. Usein ihmiset eivät näe näitä arkipäivän pieniä rasistisia tapahtumia kovin vakavina ja siksi ne saavat toistua pitkään ja pahentua myös. Siksi tämä on hyvä opetus siitä, että rasistisiin tapahtumiin tulee aina ja heti puuttua. Kirja on hyvin ajankohtainen jokaiselle Suomalaiselle, hyvä olisi miettiä millaista Suomessa on ulkomaalaisella, puutummeko aktiivisesti kaikkiin rasistisiin tapauksiin?
Mielenkiintoista on myös kuvaukset elämästä Pariisiissa.
Aihe on surullinen, mutta kirjassa kuvataan asia tavallisten ihmisten arkipäivän kautta ja lohduttavaa siitä on, että kaikesta huolimatta ihmiset vaikeissakin tilanteissa uskovat ja toivovat. Rakkaustarina tuntui vähän keksimällä keksityltä, mutta toihan se kirjaan vähän kepeyttä.
Kirjassa ärsytti se, että joka välissä oli sanoja ja lauseita ranskaksi ja unkariksi enkä ymmärrä kumpaakaan.
Erika
Vaikka itse en kaihda hyytävämpääkään jännitystä, Näkymätön silta sopii varmasti myös niille, jotka kaipaavat hieman jännitystä, mutta joille trillerimäiset käänteet ovat liikaa. Romanttisuuden osalta kirja sopii varmasti täysille romantikoille, jotka kulkevat vaaleanpunaiset silmälasit päässä ja huokailevat rakastuneille pareille puistoissa. Toisaalta Näkymätön silta sopii myös meille, joiden mielestä romantiikka ei saa mennä järjettömyyksiin ja olla kirjan ainoa kantava voima. Olen itse lukenut monia kirjoja, joiden tapahtumat pyörivät toisen maailmansodan ympärillä, mutta tämä kirja ei junnaa samoissa vanhoissa tarinoissa vaan tuo uuden erilaisen oman tarinansa kuitenkin pysyen uskollisena sen ajan tapahtumille. Eli kirja sopii myös kuvitteellisten historiallisten romaanien ystävälle.
Näkymättömässä sillassa tapahtuu koko ajan jotain, mutta siinä ei ole kiireen tuntua. Kaikki asiat liittyvät toisiinsa eikä tapahtumia ole yritetty väkisin änkeä mukaan. Henkilöissä ja tapahtumissa on helppo pysyä mukana ja se tuo selkeyttä lukemiseen. Joissain ällöromanttisissa kohdissa pieni myötähäpeän siemen saattaa nousta kyynisemmän lukijan mieleen, mutta onneksi nämäkin kohdat vaihtuvat taas pian mielenkiintoisiksi. Näkymätön silta saa lukijan kokemaan tunteita laidasta laitaan: onnea, pelkoa, voitontunnetta, jännitystä, inhoa, halua puuttua tapahtumiin...
Satu
Kirjan tunnelma on mukaansatempaava, se on "helppoa luettavaa", koska siinä henkilöt ja tapahtumat menevät hyvin eteenpäin, eikä siinä ns."hypitä" henkilöistä toiseen ja nimistä toisiin ja ajasta toiseen, paikasta toiseen sekavasti.
Kirja on selkeää luettavaa tekstiä ja se on koskettavasti kirjoitettu, siinä henkilöt tulevat jotenkin lähelle ja tutuiksi ja haluaa tietää miten tarina jatkuu.
Kirjassa ei ollut liikaa henkilöitä ja hankalia nimiä muistettavaksi, kuka on kukakin. Ihanaa oli kuinka kirjailija oli kuvannut henkilöitä, rakennuksia, kaupunkia tunnelmaa.
Ja toisaalta ahdistavaa luettavaa, millaisia raakuuksia on ollut.
Minusta oli mukavaa lukea ranskankielisiä nimiä ja paikkoja kuvauksia niistä.
Kirja oli tosin mielestäni hiukan liian monisivuinen (s. 765), ja jotenkin juonikuvio hyppäsi liian nopeasti "tulevaisuuteen"....jolloin siinä asioita kuvasikin jo "arkkitehti"-päähenkilön pojantytär teini-ikäisenä.
Kaiken kaikkiaan kirjailija oli loistavasti onnistunut kertomaan ja kuvaamaan asioita, henkilöitä, tilanteita, nähtävyyksiä, tunnelmaa - jotka pystyi lukijakin kotisohvalta aistimaan ja tuntemaan.
Kirsi
Näkymätön silta on valtaisa lukuelämys. Se tempaa mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja kuljettaa mukanaan loppuun saakka. Tarinan loppuessa jää kaipaamaan uutta tarinaa, yhtä sujuvasti ja elämäntuntuisesti kirjoitettua.
Ennen kokematon tunne oli koko ajan: Tunsin eläväni kirjan henkilöiden mukana, en vain lukevani heistä.
Sodan kauhut ja raadollisuus tuntuivat läsnä olevilta ja painostavilta, vaikka niillä ei "mässäiltykään", kuten monessa aikaisemmin lukemassani kirjassa.
Arja
Mestariteos, paras kirja mitä olen tämän vuoden puolella lukenut. Juutalaisten tilanne vain pahenee pahenemistaan ja kirjan päähenkilö yrittää parhaansa mukaan pärjätä. Onneksi rakkaus Klaraan ja veljiin saa pidettyä Andraksen tilanteen parempana, jaksaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Mieletön lukukokemus alusta loppuun, kirjaa ei malttaisi laskea kädestään. Vaikka itse historiaa lukeneena tietää kuinka paljon pahemmaksi juutalaisten olot muuttuvat toisen maailmansodan edetessä, silti toivoisi että asiat helpottuisi päähenkilön ja tämän perheen ympärillä ja kaikki muuttuisi paremmaksi. Surullinen selviytymistarina, pakko selvitytä kammottavasta tilanteesta tavalla tai toisella kun eloonjäämisvietti on suuri.
Jemina
Tunnelmaa läpi koko kirjan luonnehtisin tuskaiseksi. Raastavaksi nyt ainakin. Myötätunnosta tuli haukottua henkeä useampaankin otteeseen, ehkä eniten siinä kohdassa kun Lemarquen ja Polanerin suhde ja kaikki asian ympärillä pyörineet tapahtumat paljastuvat. Välillä teki mieli huutaa, että eikö se Klara nyt vaan voisi antaa rakkauden tulla elämäänsä eikä koko aikaa vain väistellä. :D Kaikilla tuntuu olevan kamala epävarmuus elämästä, rakkaudesta ja sodan alkamisesta. Kirja vaatii lukijaltaan kärsivällisyyttä, kun välillä teki mieli heittää koko 700-sivuinen tiiliskivi seinään. Mutta aina siihen palasi ja aina jäi yhtä kovasti koukkuun. :) Lukukokemuksena ainutlaatuinen, vaikka tyylilaji ei oma suosikkini olekaan. Olen enemmän dekkarien ystävä, joten en ole paljoa tällaisia kirjoja ennen lukenut.
Iines
Ostoskori 0,00 €