Hae tuotteita

> Tarkennettu haku

Kirjavaraston kevätmylläys!

 

Etuasiakasviikot 

Äänestä vuoden 2016 paras kuukaudenkirja

Uutuudet

Korugalleria - loppuerät mahtavin tarjouksin!

Pitsikirja vain 1 €, kun tilaat 2 tuotetta käsityövalikoimasta!

Butiikki

Shokkitarjous! Huopakassi vain 9,95

Kerhon synttäreiden ennakkoetu! Kiuru-kahvipurkki 3,95!

 

Lahjalehti 

Kysyimme jäsenpaneelilta: Lempi

LempiMinna Rytisalo: Lempi

 

"Kiitos mahdollisuudesta kirjan ennakkotutustumiseen pitkästä aikaa. Lempi oli tosi mukaansatempaava ja koukuttava lukuelämys. Omaishoitajana en voinut sitä yhdeltä istumalta lukea, vaikka mieli olisi tehnyt. Teksti soljui mukavasti eteenpäin, uusi ja erilainen kerrontatyyli ainakin minulle. Vaikka Siskon osuudessa edettiin monissakin luvuissa menneestä nykyiseen, oli juoni silti sujuva.

Henkilöhahmoista sai hyvän kuvan. Eri henkilöitä kuvattiin omilta kanteiltaan, kokonaiskuvasta tuli täydellinen. Siskon osuus punoi yhteen auki jääneet juonenkäänteet yksittäisissä lauseissa, jolloin selityksensä sai lasten ja Lempin kohtalo. Ellin kohtalo jäi vähän auki kuten myös Viljamin elo kotiin palattuaan. Kirja on mielestäni perhedraamaa sodan kokeneista ihmisistä. Suosittelen kirjaa ihan kaikenikäisille. Olisi varmaan jäänyt minultakin lukematta, sillä yleensä ei niin sota-aika kiinnosta, dekkarit ja jännitys yleensä enemmän."

 

- Riitta, Kerhon jäsenenä 44 vuotta. "Luen paljon. Mahdollisuus hakea kuukaudenkirja kaupasta oli tosi tervetullut muutos."

 

------------------------------------------------

 

"Kun sain kirjan käteeni, katsoin etusivun kuvia, jotka olivat mielestäni hieman pliisuja, mutta kirjan luettuani ne kuvaavat hyvin sisältöä: lempeä kosketus, herkkä palmikko, synkkä ja uhkaava puunlatvusto ja revityt takkuiset hiukset.

Luin kirjan melkein samalta istumalta. Tarina oli mukaansatempaava ja kokoajan odotin seuraavaa tapahtumaa. Kerronnan kieli oli soljuvaa ja rikkaasti kuvailevaa, se piirsi tapahtumat esiin elävästi. Kertojien tarinoiden sivuhenkilö Lempi nousee päähenkilöksi, jolla on suuri vaikutus kaikkien elämään. Viljamin, Ellin ja Siskon tarinoista muodostuu samalla myös Lempin kertomus. Melkein jäi odottamaan miten hän Lempi olisi itse kertonut tarinansa.

Ihmissuhteet piirtyvät kirjan sivuille elävinä ja väkevinä. Sodan läsnäolo ja raadollisuus tulevat selvästi esille tarinassa. Mutta kertomus ei ole vain kuvaus sota-ajasta, se on myös kuvaus rakkaudesta tai ainakin sen kaipuusta. Miten toisille se on kaukaista ja saavuttamatonta ja tosia rakkaus kannattelee läpi vaikeiden aikojen. Mutta kuinka rakastetun kuoleman jälkeen ei omallakaan elämällä tunnu enää olevan suuntaa.

Kertomus on myös perheentragedia väkevä, samalla herkkä ja koskettava; tarina elämän sattumanvaraisuudesta ja rakkauden haavoittavuudesta. Kuinka sota sekoittaa ihmisten elämän ja jättää syvät haavat kaikkien elämään. Miten hetken valinnan ohjaavat ihmisen elämiä ja kohtaloita. Kuinka vaikeissa tilanteissa jokainen yrittää selvitä elämästä rajallisten mahdollisuuksiensa mukaan. Kirja oli todella hyvä ja voimakas esikoisromaani, odotan mielenkiinnolla seuraavia teoksia."

 

- Maarit, Kerhon jäsenenä muutaman vuoden. Lukee monenlaisia kirjoja fiiliksen mukaan.

 

------------------------------------------------

 

"Kirja, jonka laskin kädestäni. Liikuttuneena ja hiljaisena. Kirjailija käyttää uskomatonta kerronnan kieltä.

Kaunista ja paljon kuvaavaa. Aluksi kerronta tuntui minusta hieman oudolta, mutta totuttuani siihen nautin joka hetki.

Kirja vei mukanaan ja pikkutilan elämä tuntui tutulta ja turvalliselta, kunnes siihen alkoi sisältyä vaaran elementtejä. Sodan uhkaa, kaunaa, kateutta. Kirjan päähenkilöiden elämän seuraaminen ja erilaisten tapahtumien vaikutukset heidän tulevaisuuteensa kiinnostivat ja saivat jatkamaan eteenpäin. Luin kirjan yhdeltä istumalta, mutta jouduin lopussa palaamaan kaikissa kertomuksissa niiden alkuun, jotta saisin selkeyttä tilanteisiin ja auki asioita.

Olen itse ollut lapsuuteni kesät saman tyyppisessä maisemassa, ja tiedän miten työlästä pientilan elämä on ollut. Henkilöhahmot olivat eläviä ja todenmakuisia. En tiennyt kenen puolella olisin ollut tapahtumien valjettua. Viljamin puolella ainakin. Sisko kertoi omaa tarinaansa ja siskosten välisten suhteiden merkityksiä. Elli oli kaikkein voimakkain, hoiti työt, ei jäänyt haikailemaan. Tarttui riuskasti töihin.

Ihmissuhteista jäi selkeä kuva, kun kertasi asioita. Ainoastaan Siskon aviomiehestä olin epätietoinen, piti arvata. Minna Rytisaloa en osaa verrata kehenkään kirjailijaan suoraan. Teksti oli sen verran ainutlaatuista. Ehkä jotain Pauliina Rauhalan tyyppistä lyyrisyyttä olin huomaavinani. Ehdottomasti kuitenkin Minna Ryytisalon oma vahva ilmaisu tekstissä oli. Kyllä kirjaa voin suositella kaikille, mutta ehkä se koskettaa vahvasti suuria ikäluokkia, kuten minuakin. Lempiä voi kuvata rakkauskertomuksena, kertomuksena sodan kokeneista ihmisistä suomalaisessa mielenmaisemassa."

 

- Ritva Jyväskylästä, Kerhon jäsenenä 42 vuotta.

 

------------------------------------------------

 

"Lempi on Lapin sodan aikoihin perustuva mielenkiintoisesti ja vähän erilailla kerrottu tarina. Kirjassa pääsi kurkistamaan kolmen henkilön mieleen ja heidän vallan erilaisiin näkemyksiinsä Lempistä. Lempin kohtalo koukutti ahmimaan kirjaa rivakasti eteenpäin. Henkilöhahmot jäivät kirjan lukemisen jälkeenkin vielä päiviksi elämään mieleen: Viljami syvästi hullaantuneena ja rakastuneena, Lempi eksyneenä omaan elämäänsä, Elli katkerana ja täynnä vihaa, mutta myös himoa sekä Sisko sinnikkäänä elämäntarpojana ja rakastavana siskona.

Varsinkin Elli oli kiehtova hirmuisen vahvoine tunteineen. Aikakausikin tuli mukavasti esiin kuten kyläkauppa, evakot ja saksalaisten sotilaiden morsiamet, mutta onneksi ilman sotimiskuvauksia ja rintamaelämääkin kirjassa oli vain ripaus Viljamin kautta. Suosittelen kirjaa ihmiskohtaloista ja -mielestä kiinnostuneille."

 

- Mari Espoosta, Kerhon jäsenenä 17 vuotta. Dekkarit ovat suosikkilukemista, mutta myös erilaisia jännitysromaaneja ja historiallisia kertomuksia tulee ahmittua.

 

--------------------------------------------------

 

"Olipa taas huikaiseva uutuus, teoksen kaunista kieltä ei voi ylistää liikaa! Kiitokset taas mahdollisuudesta tutustua upeaan teokseen etukäteen!

Kirjan kieli on kaunista, lyyristä ja jollain tapaa viipyilevää. Tapahtumista kerrotaan hyvin kuvainnollisesti, runsaita adjektiiveja viljellen, todella esteettinen lukukokemus. Rytisalon kieli on elävää, täynnä kertomusta sävyttäviä yksityiskohtia, jokainen sana on paikallaan ja varmasti tarkasti harkittu. Harvoin tapaa näin kauniisti kirjoittavia kirjailijoita.

Luin kirjan useammassa pätkässä. Teksti oli melko raskaslukuista pitkien virkkeiden vuoksi. Samoin tekstin runollisuus ja herkkyys vaativat mielestäni lukemista annoksissa, punniten ja pohtien. Kaunis kieli menee hukkaan kirjaa "ahmiessa". Halusin saada selville, mitä Lempille tapahtui, saiko Viljami koskaan Lempin kohtaloa selville. Tarina on vedetty äärimmilleen, eli kirja on luettava loppuun, jotta tarinaan tulee selvyys. Toisin sanoen nerokkaasti rakennettu kokonaisuus.

Minulle erityisesti Lempi ja Viljami kyllä tulivat hyvin tutuiksi ja eläviksi kirjan myötä. Kaikkea ei paljasteta heti alussa, mikä on hyvä asia. Näin mielenkiinto henkilöhahmoja kohtaan säilyy samalla tavalla kuin koko tarinaa kohtaan. Jäin miettimään Siskon ja Viljamin suhdetta – ottiko Sisko Lempin paikan? Tämä kuvio jäi mietityttämään. Se ei ole kovin olennaista tarinan kannalta, mutta lukijana se jäi vaivaamaan ja tähän olisin halunnut jonkinlaisen selvyyden sen sijaan, että tarina loppui mainintaan siitä. Samoin jäin pohtimaan sitä, kertoiko Elli koskaan ajatuksistaan Viljamille, vai jäikö kaikki hänen oman päänsä sisälle? Tarinaan jäi siis kutkuttavia epäselvyyksiä, mikä ei ole huono asia.

Rytisalosta tulee jotenkin mieleen Riikka Pulkkinen. Molempien tavassa kirjoittaa on jotain runollista, rehellistä ja pahatkin asiat soivat korvissa kielen vuoksi kauniina. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka arvostavat kaunista suomenkieltä, ovat kiinnostuneita historiasta ja menneistä ajoista sekä kaikille, jotka pitävät laadukkaasta kotimaisesta kirjallisuudesta. Lempi on mielestäni ennen kaikkea perhedraama, realistiseksi kuvaukseksi sodan kokeneista ihmisistä en sitä kutsuisi. Jossain mielessä se on ehkä myös pohjoissuomalaisen mielenmaiseman tulkintaa, mutta erityisesti ihmissuhdekuvaus."

 

- Mari Pohjanmaalta, Kirjakerhon jäsen yli 16 vuotta. Lukee eniten dekkareita, mutta kaikenlainen hyvin kirjoitettu kirjallisuus kiinnostaa.

 

--------------------------------------------------

 

"Luin kirjan kahdessa päivässä ja alkuun teksti tuntui kummalliselta kertomistyylistä johtuen. Virkkeet olivat pitkiä ja vaikeasti välillä avautuvia. Kun kirjan luettavuus parani ja se tuli mielenkiintoisemmaksi, jatkoin mielelläni lukemista. Tarina oli mielenpainuva ja avasi silmiäni sodan aikaisiin tapahtumiin.

Kirjassa oli hyvin kuvattu tilanteita ja ihmisiä sekä tunteiden kirjoa. Kirjan tyyli kertoa jokaisen ihmisen tarina omana "lukunaan" sekoitti hiukan tapahtumien perässä pysymistä. Kaipasin myös tarkempaa kertomusta siitä, miten piikatytön kävi luiden löydyttyä, miten kävi lasten isälle mielelle. Kirjailija jätti välillä liikakin lukijan mielikuvituksen päätettäväksi tapahtumien kulkua. Kaiken kaikkiaan kuitenkin pidin kirjasta, mutta en tiedä kuinka herkästi lukisin kirjailijan seuraavan kirjan."

 

- Tuija

 

--------------------------------------------------

 

"Kirjassa henkii menneiden aikojen muistot, lempeä kesän tuoksu. Kieli on kaunista, kevyttä ja soljuvaa. Tarinoiden henkilöiden kohtalot taipuivat ja taittuivat kuin koivunvitsa. Tarinoiden sävy on tumma ja surumielinen.

Kirjan tapahtumat sopivat minne päin vain Suomea. Ajaton ja paikaton kuvaus saa omassa mielikuvituksessa lentää omiin muistoihin lapsuuden kesistä. Odotin pohjoisen tytöltä kuitenkin hieman enemmän Lapin murretta repliikeissään.

Lempi ei ole pelkästään herkkä rakkauskertomus tai ajankuvausta sotien ihmisten elämästä. Näen siinä enemmän. Lempi peilaa myös lukijan omia ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja elämänvalinnoista. Kuka meistä tekee elämässään pelkkiä hyviä valintoja? Kenen valinnat tai toiveet ovat lapsellisia ja tyhmiä? Eikö meistä jokainen kuitenkin itse vastaa valintojensa seurauksista? Jotkut pystyvät tekemään sen pystypäin, joillekin valinnan seuraukset ovat liikaa. Elämä musertaa alleen.

Minna Rytisalon unelma kirjoittamisesta näkyy ja tuntuu läpi kirjan. Sanaisen arkun avauduttua se tyhjeni kuin vuolas virta. Samalla tavoin kun kävi kun tartuin kirjaan, jäin sen pauloihin toviksi, en malttanut laskea sitä kertaakaan käsistäni. Imin tarinan itseeni, hengitin sitä ja elin sitä, kunnes viimeiset sivut jättivät minut mieli tyhjentyneenä leijumaan.

Minna Rytisalon tavassa kirjoittaa on nuoren Eeva Kilven tapaa ajatella. Karjalan evakko on saanut ajatuksilleen manttelinperijän pohjoisesta. Olisin halunnut tietää kirjan hahmojen elämästä enemmän.

Miten kävi Viljamin ja lasten? Pystyikö Viljami antamaan kohtalolleen anteeksi? Miten lopulta paha sai palkkansa? Olisin halunnut kuulla että Lempi ja Sisko vielä kerran löysivät toisensa, edes kotikummuilla pihakoivussa, tuulenhenkäyksessä – sydämessään.

Toivon koko sydämestäni että kirja saa jatkoa, että saan vastauksen kysymyksiini. Vielä monta päivää kirjan luettuani, pohdin Viljamin tuntemuksia ja kaipuuta rakastettuaan kohtaan. Tartu tähän kirjaan, kun haluat nauttia hetkisestä yksin, omissa ajatuksissasi. Kun sinulla on aikaa nauttia joka sivusta häiriöttä. Silloin saat tarinasta kaikki sinisen sävyt parhaiten esiin. Odotan Minna Rytisalon seuraavaa kirjaa jännityksellä. Henkiikö siitäkin pohjoisen kesän lyhyys ja kauneus – Pohjoisen elegia?"

 

- Sinikka, Kerhon jäsenenä yli 10 vuotta. "Kirjat ovat olleet osa minua neljä vuotiaasta asti."

 

-----------------------------------------------

 

"Kirjan alussa ajattelin, että aivan kuin runoa lukisin. Kieli oli hyvin harkittua ja turhia sanoja oli kartettu. Piti oikein ajatella, mitä rivien välissä lukee! Oli miellyttävää lukea tätä tekstiä! Kiinnostuin näiden tyttöjen tarinasta alusta lähtien, valitettavasti minulla ei ollut tilaisuutta lukea kirjaa yhdeltä istuimelta. Silti aina mielelläni tartuin Lempiin, kun aikaa oli. Halusin tietää, miten tyttöjen tarinat päättyvät.

Henkilöhahmot tulivat aika hyvin esille Ellistä ja Siskosta. Isä hahmona jäi jotenkin mieleen vain tyttöjen kertomana. Lempi hahmona tuli eniten esille Ellin kertomana. Max tuotti pettymyksen henkilönä. Viljamin jäyhä hahmo tuli myös esille kirjeissä. Jokaisesta piirtyi henkilö mielikuvana kirjan sivuilla!

Aika selkeän kuvan sain ihmissuhteista! Jäin miettimään Lempin kuolemaa, Ellin kieroon kasvanutta luonnetta ja Maxin Siskon hylkäämistä! Kun itse olen siirtokarjalainen, niin monet asiat kirjassa ovat sillä tavalla tuttuja. Kertomukset saksalaisten sotilaiden "morsiamista" myös muistan kerrotun kaltaisina.

Lempi lähtee kuin soitellen sotaan Viljamin matkaan tietämättä yhtään, millainen elämä häntä odottaa. Kai hän jotenkin nauttikin elämästään Pursuojalla, mutta Lempi elämä jäi kovin lyhyeksi. Ainakaan hän ei ehtinyt kertoa Siskolle pettyneensä valintaansa, joka oli tyttöjen välinen vedonlyönti tavallaan. Elli antaa Lempistä aika negatiivisen kuvan, joka on tietysti Ellin katkeran mielen aiheuttama.

Viljami eli omaa jäyhää elämäänsä sodassa ja tultuaan kotiin, kaikki oli Ellin järjestämää elämää, kunnes kohtalo puuttui taas asiaan. Kirjan luettuani ajattelin, että enemmänhän tämä oli oikeastaan Siskon tarina. Siskon elämässähän tapahtui paljon enemmän kuin Lempille konsanaan. Suurin pettymys oli Maxin sillä tavalla hylkääminen vietyään ensin hänet Saksaan asti. Siskosta tuli vielä tohtori, kun pääsi perinnön turvin opiskelemaan, joten kyllä hänessä sisua oli. Yllätys oli kyllä kirjan loppupuolella, kun hänen elämäänsä tuli mies. Ja mikä MIES!

Jotain Sofi Oksasen tapaista kerronnasta löysin! En tiedä miksi Rosa Liksom pyöri myös mielessäni. Suosittelen Lempiä sellaiselle lukijalle, joka haluaa haasteellista luettavaa eli ajatuksella lukemista ja joka osaa lukea rivien välistä! Koen, että Lempi on yhdistelmä monesta eri kertomustyypistä!"

 

- Anneli Uudeltamaalta, Kerhon jäsenenä 46 vuotta. Pitää dekkareita, kaunokirjallisuudesta, elämäkerroista ja myös keittokirjoista.

 

--------------------------------------------------

 

"Kieli oli selkeä ja täysin ymmärrettävää. Luin kirjan aika nopeasti, muutamassa päivässä. Nihkeän alun jälkeen juttu pääsi vauhtiin eikä kirjaa voinut sitten jättää käsistään. Henkilöhahmot oli kerrottu selkeästi, Siskosta olisin ehkä tahtonut tietää vähän lisää. Viljamin osuus oli jotenkin liian pitkä, toistoja, samanlaista oli liian paljon kirjan alussa.

Kirjan tapahtumista jäi aika selkeä kuva jäi. Ellin kiinnijääminen oli arvoitus, siitä olisin halunnut tietää lisää.

Suosittelen kirjaa lukijoille, joita sota kiinnostaa siinäkin mielessä mitä ihmiskohtaloita kotipuolessa on ollut. Lempi on selkeä yhdistelmä perhedraamasta, rakkauskertomuksesta ja kuvaus sodan kokeneista ihmisistä. Kirja oli mukaansatempaava alun jälkeen. Kiitos että sain tämän lukea!"

 

-Veronica

 

--------------------------------------------------

 

"Voi Lempi minkä teit. Kuljit ensin käsilaukussa ja iskitkin suoraan sydämeen. Selailin kirjaa kotona ja makustelin muutaman sivun ennen juhannuksen mökkireissua. "Taas näitä liirumalaarum-nyyhkyromaaneja", ajattelin. Vintillä, oma lapsi kainalossa, taskulampun valossa, luin Lempin liki yhdellä istumalla. Miten hieno tarina ihmisistä, rakkaudesta ja elämästä - yllättävä, raju ja kaunis yhtä aikaa! Tarina jäi mietityttämään moneksi päiväksi.

Vaimonsa menettäneen Viljamin kerronta oli kaunista ja haikeaa. Tuli mieleen Eino Leino. Piikatyttö Ellin suulla kerrottuna lauseet muuttuivat kovemmiksi ja vimmaisiksi. Kulmikkaiksi kuin Ellistä muodostunut kuva. Siskon tarinaa luin henkeäni pidätellen. Oli pakko saada tietää kuinka tarinassa käy ja loppu olikin odottamaton ja järkyttävä. Palasin kirjassa taaksepäin löytääkseni vihjeitä ratkaisusta. On kiva kun annetaan lukijalle tilaisuus päätellä asioita itse. Ensin kaipasin vaikka viimeiseksi luvuksi Lempin omaa kerrontaa. Ei, ei sittenkään. Paljon parempi näin!

Rytisalon tapa kirjoittaa antoi kullekin kertojalle oman, elävän luonteen. Rakastan kaunista kieltä, pitkiä, rönsyileviä lauseita. Lempi toimisi varmasti hyvin äänikirjana, koska sanat ja lauseet ovat kauniita ja soljuvia. Suosittelen kirjaa ihan kaikille! Jään innolla odottamaan Rytisalolta uusia kirjoja. "

 

- Mirva Espoosta, Kerhon jäsenenä 8 vuotta. Kaikkiruokainen lukutoukka.

 

--------------------------------------------------

 

"Wau! Rakastan kieltä. Kuinka ihanaa päästä lukemaan tekstiä, jonka kirjoittaja myös rakastaa sitä.

Aivan ensi sanoista hurmaannuin tästä teoksesta. Tunsin olevani itse mukana tekstissä, niin uskottavaa ja kauniisti polveilevaa se on. Teoksen kipeät ja kauheatkin asiat muuttuvat runollisiksi, lähes eeppisiksi. Kammottava kauniiksi.

Kerronta on niin totta että lukijana tunsin olevani Viljami, Elli ja Sisko. Heillä jokaisella on oma Lempi ja lukijana koin kaipausta, surua ja vihaa kuten hekin. Rytisaloa ei uskoisi esikoiskirjailijaksi, niin täydellinen kirja Lempi on. Kirjassa ei ole yhtään lausetta joka kaipaisi parantelua, ei yhtään lausetta poisotettavaksi. Aivan pelottaa kuinka täydellisen tyylikkäästi, uskottavasti ja koskettavasti se on kirjoitettu.

Luettuani sen tein muutaman päivän päästä testin ja avasin kirjan sattumanvaraisesti sieltä täältä ja luin muutaman otteen. Kuin lyriikkaa parhaimmillaan! Olen aika ajoin kantanut mukanani aina jotain kirjaa johon on ollut helppo tarttua tarvittaessa. Raitiovaunussa, työpaikan kahvihuoneessa, omalla takapihalla, kaupan kassajonossa. Kävi mielessä tuleeko Lempistä tällainen kirja. Olen lähes sanaton niin kaunis ja huikea kirja on. Aion lukea sen aivan pian uudestaan. Tällaista lisää!!!"

 

- Elina Uudeltamaalta, Kerhon jäsenenä kymmeniä vuosia. Kirjallisuuden suurkuluttajana kaikkiruokainen mutta myös kriittinen lukija.

 

---------------------------------------------------

 

"Kieli on itselleni tuttua sen vuoksi että olen pohjoisen kasvattama. Nauroin ääneen kun löysin sanan "nakku", en enää muistanut sitä mutta heti muistin milloin tuota sanaa käytetään. Ihana kirja. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, kirjan kerronta houkutti jatkamaan lukemista. Mihin Lempi katosi jäi kuitenkin hämärän peittoon.

Viljamin kuvaus oli todella sydäntäraastava, kuinka paljon voi rakastaa ja hukkua rakkauteen. Juoniva Elli ja Sisko joka pysyi kasassa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Kaikkien hahmojen kohtalo jäi jotenkin epäselväksi, kuten elämäkin, kaikkea ei voi eikä saa kertoa. Minua viehättää juuri tuo kirjan sisällössä.

Aion mainostaa kirjaa ystävilleni joiden tiedän lukevan paljon. Kirja on perhedraama, rakkauskertomus ja realistinen kuvaus sodan kokeneista ihmisistä. Olen todella iloinen kirjasta. Se laittoi miettimään äitini aikaista elämää Lapin sodan aikoihin, palautti mieleen Ihmisten kertomuksia evakkomatkoista. Naisista jotka rakastuivat saksalaisiin ja sen vuoksi joutuivat ihmisten kiusaamiksi."

 

- Maarit Uudeltamaalta, Kerhon jäsenenä vuosikymmeniä. Lukee kaikenlaista kirjallisuutta.

 

---------------------------------------------------

 

"Lempi on hyvä kirja! Aiheena Lapin sota tuntui ensi alkuun vähän synkältä, mutta se kulki tässä kirjassa hyvin mukana. Ei paisuteltu ampumisia, loukkaantumisia tai muuta väkivaltaa tai kurjuutta! Joitakin kertoja Viljami pohti tapahtumia, liekö olleet niin ahdistavia asioita hänelle, rauhalliselle, hyväluonteiselle miehelle. Mukana kulkivat silti joka hetki. Ja kun sodasta pääsi, kohtasi uusi suru: epävarmuus Lempin kohtalosta.

Viljami kuvasi Ellin kovinkin auttavaiseksi, hyväksi ihmiseksi Lempin apuna. Ellin oma kuvaus suhteestaan Lempiin muutti kuvan täysin. Liekö ollut kovinkaan helppoa naisten yhteiselo toisen niin kadehtiessa toista. Lempi ei ollut tiennyt, minne tulee ja kaipaus entiseen elämään ja poissaolevaan Viljamiin oli raskasta ilman tukea. Kovat ihmiskohtalot molemmilla naisilla eri tavoin; toinen kaunis ja toinen vähän raajarikko, josta kumpusi kateutta ja vihaa. Ja kamalalla tavalla yhteiselo sitten lopulta päättyikin.

Sisko eli omaa elämäänsä Maxinsa kanssa sisartaan kaivaten aikansa päätyen yllättävään ratkaisuun, jota ei olisi osannut odottaa. Sopivalta se silti jollain lailla tuntui. Kirjailijalla on rauhallinen, selkeä tapa edetä kertomuksessaan. Elin koko ajan mukana ja luin kirjan parissa päivässä, Juhannuksena.

Kirja sopii mielestäni parhaiten tällaisell, jo hieman vanhemmalle elämän nurjaa puoltakin ehkä jo kokeneelle. Se kuvasi yhden perheen ja suvun elämää pitkän ajan kuluessa. Luen mielelläni lisää tämän kirjoittajan teoksia jatkossakin."

 

- Helena Porista, Kerhon jäsenenä yli 30 vuotta. "Olen ollut panelisti muutaman vuoden. Jatkan mielelläni lukemista."

 

--------------------------------------------------

 

"Tämä lukemani kirja oli oikein selkeä, kielellisesti helposti ymmärrettävä ja erittäin mielenkiintoinen tarina. Suorastaan ahmin kirjan alusta loppuun. Kirja kertoi Lempin tarinaa kolmen ihmisen näkökulmasta aviomies Viljamin, piikatyttö Ellin ja Lempin kaksoissisko Siskon. Henkilö hahmot olivat eläväisiä ja sieluni silmin elin jokaisen tarinassa kuin kärpänen katossa. Kirjailija oli hyvin osannut kuvata ihmisiä ja tarina kulki mielenkiintoisesti soljuen eteenpäin. Joka ilta oli kiire töiden jälkeen päästä lukemaan tarinaa eteenpäin.

Eniten mietitytti Ellin viha Lempiä kohtaan. Mielestäni hän tappoi Lempin synnytyksessä Viljamin ollessa rintamalla. Hän otti lapset omikseen ja kaihosi Viljamia haukkuen kaikessa Lempiä. Olen lukenut paljon käännöskirjallisuutta kerronnasta tuli mieleen Catherine Cooksonin vanhat kirjat.

Tämä on sellainen kirja että voin suositella monille naisystävilleni luettavaksi. Tarina on sekoitus perhedraamaa ja realistista kertomusta sota-ajan ihmisistä. Jään mielenkiinnolla odottelemaan Minna Rytisalonn toista romaania. Esikoinen oli niin hyvin kirjoitettu, että odotan uusia lukuelämyksiä."

 

- Riitta Ylivieskasta, Kerhon jäsenenä yli 7 vuotta. Lukee paljon käännöskirjallisuutta ja myös suomalaisia draamoja.

 

--------------------------------------------------

 

"Lumoava tarina, joka vei mennessään. Luin kirjan heti – ja pian toistamiseen. Erityisesti tarinan laadinta, Lempin kuvan muodostuminen hänen läheistensä tunteista, ajatuksista, oli mieleeni. Lempi oli kaiken keskiössä, vaikka ei ollut "kuultavana". Mielikuva hänestä täydentyi vähitellen tarinan loppua kohti, muistelu muistelulta. Ihailen tapaa, jolla kirjailija tuo Viljamin osuuden, ajatusten tuskan ja kipeyden, suuren rakkauden tunteen ja kaipuun niin raadollisena esille. Lauserakenne oli tärkeässä roolissa kuvaten erittäin hyvin ajatuksia, muistoja. Koskettavasti on kirjailija osannut saada esille tunteet, jotka mylläsivät ristiriitaisinakin. Paikka paikoin lukijanakin herkistyi.

Ja vaikka "muistelijoita" oli kolme, juoni punoutui kiinteästi paljastamatta lopputulosta, tarina tarinalta kohti ratkaisevia tietoja, jotka auttoivat lukijaa ikään kuin päästämään irti jännityksestä tarinan lopun suhteen. Kaikki siis kuitenkin päättyi hyvin, tavallaan. Lukija voi huokaista, tämä tarina oli tässä, kokonaisena. Ei jäänyt jossittelua jatkosta. Jäi hyvä mieli kuin hyvin suoritetusta työstä, hyvästä kokemuksesta.

Näkisin tämän tarinan kertomuksena rakkauden monimuotoisuudesta, yksilöiden kokemana ja Lapin sodan värittämänä. Jos lukija on nuori tarina voi antaa kiinnostuksen tutkia sodan ajan tapahtumia lappilaisten kokemana. Historia opettaa ja antaa tällekin tarinalle taustavärin."

 

- Ritvaliisa Etelä-Pohjanmaalta, Kerhon jäsenenä liki 30 vuotta. Lukemisen suhteen melkein kaikkiruokainen. Niin runot kuin proosakin ilahduttavat. "Aina on ilo saada käsiinsä esikoiskirjailijan loistava, koskettava teos."

 Ostoskori  0,00 €

Ostoskorisi on tyhjä.