Filosofiaan on alusta lähtien kuulunut kasvatuksellinen pyrkimys, ja kasvatusteoria on filosofian osa. Kasvatusteorian keskeisin käsite on subjektin käsite, jota viimeisen vuosisadan ajan on tulkittu lähinnä oppimispsykologisessa viitekehyksessä. Samaan aikaan postmodernin filosofian piirissä subjektin määrittelemisen mahdollisuus on kyseenalaistettu. Tämä on johtanut sietämättömään tilanteeseen, sillä yleistä kasvatusteoriaa ei voi esittää, jos kasvatettavan määriteltävyys kiistetään. Kasvatustiede onkin paljolti redusoitunut empiiriseksi sosiaalipoliittiseksi ja sosiologiseksi tutkimukseksi tai oppimispsykologiaksi ja neurofysiologiaksi. Reduktion hintana on kasvatustieteen historiallisen ja teoreettisen itseymmärryksen katoaminen. Nykyisyyden ymmärtämiseksi ja muuttamiseksi on selvitettävä, miten nykyiseen on päädytty. Tutkimus selvittää, milloin ja miten opetettavasta tulee oppimisen subjekti eikä pelkkä opettamisen objekti, ja miten ylipäänsä tietämistapahtuma kuvataan. Tutkimus osoittaa, että John Locken (1632-1704) filosofiasta rekonstruoitavaan varhaismodernin subjektikäsitykseen sisältyy monia piirteitä, joiden synty tai huomattava kehitteleminen ajoittuu skolastiikkaan. Skolastiikan paradigmana käytän Tuomas Akvinolaisen (1224-74) uusplatonisesti sävyttyneen Aristoteleen metafysiikan ja sieluteorian varaan rakentuvaa kognitioteoriaa. Aristoteles on monessa mielessä Akvinolaisen ja Locken yhteinen nimittäjä, vaikka jälkimmäistä pidetäänkin lähinnä nominalistisen, erityisesti okkamistisen filosofian kannattajana.

Kuvaus	Filosofiaan on alusta lähtien kuulunut kasvatuksellinen pyrkimys, ja kasvatusteoria on filosofian osa. Kasvatusteorian keskeisin käsite on subjektin käsite, jota viimeisen vuosisadan ajan on tulkittu lähinnä oppimispsykologisessa viitekehyksessä. Samaan aikaan postmodernin filosofian piirissä subjektin määrittelemisen mahdollisuus on kyseenalaistettu. Tämä on johtanut sietämättömään tilanteeseen, sillä yleistä kasvatusteoriaa ei voi esittää, jos kasvatettavan määriteltävyys kiistetään. Kasvatustiede onkin paljolti redusoitunut empiiriseksi sosiaalipoliittiseksi ja sosiologiseksi tutkimukseksi tai oppimispsykologiaksi ja neurofysiologiaksi. Reduktion hintana on kasvatustieteen historiallisen ja teoreettisen itseymmärryksen katoaminen. Nykyisyyden ymmärtämiseksi ja muuttamiseksi on selvitettävä, miten nykyiseen on päädytty. Tutkimus selvittää, milloin ja miten opetettavasta tulee oppimisen subjekti eikä pelkkä opettamisen objekti, ja miten ylipäänsä tietämistapahtuma kuvataan. Tutkimus osoittaa, että John Locken (1632-1704) filosofiasta rekonstruoitavaan varhaismodernin subjektikäsitykseen sisältyy monia piirteitä, joiden synty tai huomattava kehitteleminen ajoittuu skolastiikkaan. Skolastiikan paradigmana käytän Tuomas Akvinolaisen (1224-74) uusplatonisesti sävyttyneen Aristoteleen metafysiikan ja sieluteorian varaan rakentuvaa kognitioteoriaa. Aristoteles on monessa mielessä Akvinolaisen ja Locken yhteinen nimittäjä, vaikka jälkimmäistä pidetäänkin lähinnä nominalistisen, erityisesti okkamistisen filosofian kannattajana.
Toimitusaika	12 - 16 päivää
Kustantaja	Tampere University Press
Tekijä	Salmela, Sauli
Sidosasu	pehmeäkantinen
Sivumäärä	306
ISBN	9789514485923
Ilmestymisvuosi	2011
Painos	1
Tilausnumero	8334254
Asiasanat	tietokirjallisuus, 1200-luku, 1600-luku, kasvatusfilosofia, kasvatusteoriat, subjekti, filosofia, kognitio, teoriat, tietoteoria, korrespondenssioppi, keskiaika, uusi aika, antiikki, skolastiikka, aristotelismi, empirismi, tietoisuus, ymmärtäminen, tieto
Alanimike	8334254